Joulun jälkimaininkeina sain angiinan ja korvatulehduksen. Näin toipilaana on ollut aikaa seurailla pieniä kavereita. Välillä kellitään kaikki lattialla ja voi sitä riemua pennuilla kun saavat riepotella hiuksista ja vaikka paidanhelmasta!
Nyt ei enää päivällä nukuta pitkiä aikoja. Onneksi ovat omaksuneet saman rytmin kun ihmisilläkin. Yöllä nukutaan ja kuuden paikkeilla aamulla aloitetaan hirmuinen peuhaaminen.
Luonne erot erottuvat entistä selkeämmin. Bertta on kova tyttö järjestelemään paikkoja. Uskomaton voima on noissa pienissä leukaperissä. Puukassia vetää vauhdilla vaikka kassi melkein puolillaan uunipuita. Näyttää aika villiltä kun juoksee iso kenkä suussa esittelemään aarrettaan toisille. Jos kylppärin ovi on jäänyt raolleen, voi nähdä lentävän maton jonka oli varmaan laittanut aivan väärään paikkaan ja Bertta kyydittää sitä oikealle paikalleen😄

Meillä on oma tapa käydä ulkoilemassa. Kun esteenä on korkea kynnys ja muutama rappunen, kyyditän pennut ulos ja takaisin pyykkikorissa. Helpoin tapa muutenkin keräillä kaikki samaan kasaan. Valttitkin innostuu leikkimään pentujen kanssa ulkona. Pikkuisen pitää vauhtia toppuutella kun on iso kaveri leikkimään vaikka osaakin olla varovainen.

Pikku Baikali on rauhallisin edelleen. Ei roiku ja hypi jalkoja vasten. Istuu nätisti ja katsoo anovasti kun haluaa syliin. Yleensä herää touhuamaan viimeisenä ja viihtyy myös yksin leikeissään.

Bessistä on tullut mamman tyttö. Mielellään roikkuisi tissillä mutta Nortti on jo rajoittanut tissittelyä. Yhä edelleen ilmoittaa kuuluvalla äänellään mitä milloinkin haluaa.

Kyllähän näiden kanssa touhutessa aika kuluu ja huisketta riittä! Mukavia töpöttäjiä vaikka joskus on myönettävä että huokaisee syvään ja hiljaa....nyt ne lopultakin nukkuu!